Puskaparkki ja omaa rauhaa

Tämä oli ajatus kun varattiin matkailuauto viikoksi. Reissuhan ei ollut blogille ensimmäinen, vaan tätä kokeiltiin jo pari vuotta sitten, tässä juttu.

Nyt kuitenkin odotukset korkeammalla, kun reissusta oli pieni ajatus ja edellisen reissun viime hetkessä varattu auto oli auttamatta vanha ja varusteiltaan huono. Nyt oli alla liki tuliterä peli, akkuja ja kaasuja siten, että voitaisiin olla vaikka viikko omin nokkinemme. Matkasuunnitelmaa ei varsinaista ollutkaan – kamat autoon ja rannikkoa pitkin pohjoista kohti.

Kasalan kalasatama

Ensimmäiseksi pysähdykseksi valikoitui pienen nettiselailun jälkeen Kasalan Kalasatama Meri-Karvialla. Sopivan syrjässä, jotta paikalla ei olisi liiaksi porukkaa. Rauhallinen kalasatama, jossa yöpymistä ei ollut erikseen ainakaan missään kielletty.

Aidosti makea paikka katsella merelle ja kokkailla auton keittiössä safkat. Lasi hyvää viiniä toki kylkeen. Ison osaa molemmat merenrantakaupungissa asuneina näkymään ei silti koskaan kyllästy.

Kasalassa oli ranta sellainen, että uiminen olisi ollut haastavaa. Paikallinen kulkija kertoi, että lähistöllä on alue missä olisi hiekkaranta. Niinpä seuraavana aamuna nokka kohti sitä. En nyt muista paikan nimeä, mutta Kasalasta hiukan ylöspäin. En nyt muutenkaan tarkkoja ajo-ohjeita saa näihin kun itselläkään ei niitä ole; kuljimme fiiliksen mukaan, kun aikatauluja ei ollut.

Paikalta löytyi myös merelle hukkuneiden muistomerkki. Sattuma sinänsä, koska eräässä seuraavassa kohteessa tiesin sellaisen olevan ja sitä oltiin myös menossa katsomaan.

Mutta saatiin uitua, kuivat kamppeet niskaan ja matka kohti seuraavaa kohdetta. Tämä on ehkä asuntoauton kanssa matkaillessa ainoa oikea tapa – ei tiukkaa aikataulua tai sovittuja stoppeja. Aina vain sinne mihin nokka näyttää.

Ohtakari – Lohtaja

Tämä paikka on sikäli tuttu, että kotipaikkani mistä olen alunperin lähtöisin, on liki. Tiesin, että paikka on todella näyttävä ja omanlaisensa, tänne halusin ehdottomasti parkkiin. Ohtakarissa on pitkät hiekkarannat, mutta niiden parkkipaikoilla on erikseen kielletty autossa yöpyminen. Mutta alueella on ns. matkaparkki jossa voi yöpyä. Sähköjä ei ole, mutta suihkut on mitä voi käyttää.

Ohtakari on saari ja kalastajakylä Kokkolan kaupungissa, entisen Lohtajan kunnan alueella. Ohtakari sijaitsee Lohtajan Vattajanniemen kärjessä, pengertien päässä, viimeisenä saarena ennen ulkomerta. Lohtajan kirkonkylältä Ohtakariin on matkaa noin 10 kilometriä.

Sen verran autosta, että tollaisiin uusiin mahtuu helposti kahdelle hengelle usean päivän suihkuvedetkin. Mutta suosittiin rantojen suihkuja, jotta vähemmän jumppaa sitten veden täytön ja likaveden kanssa.

Ohtakari on hyytävän makea paikka, pitkät hiekkarannat ja sillti oma rauha. Ihan vieressä ei ole isoja kaupunkeja, mikä tekee sen että paikka on suhteellisen rauhallinen. Mainittakoon, että saksalaisia oli matkailuautojen kanssa useampi seurue liikenteessä.

Ohtakarin kalastajakylä on todella mielenkiintoinen paikka. Tuo mieleen kaupungit Norjan rannikolla – ihan oma maailmansa, kuin aika olisi pysähtynyt.

Ja muistomerkki, jonka halusin nähdä. Ollaan blogin mukana kierretty myös paljon maailman kummallisia ja pimeitä puolia, siksi tämä jostain syystä kiinnosti.

Ohtakari yllättää myös joskus merisumun kanssa, veden ollessa tarpeeksi lämmintä ja ilman viiletessä, tulee sumu salamannopeasti. Toki se myös poistuu yhtä vilkkaasti mutta toi kuviin oman makean lisänsä.

Ohtakarista olikin sitten hyvä jatkaa matkaa kohti Kalajokea.

Vaasa

Vaasassa käytiin lounastamassa rannassa salaatit, mutta unohtui sieltä sen kummemmin kuvailla. Mutta lounaspaikan näköala on silti ihan fine!

Kalajoki – Hiekkasärkät

Tämä oli ainoa mihin varattiin paikka. Halusin nimenomaan paikan tuolta Seaside caravan parkista. Mutta paikan sai varattua verkosta ja täällä oli eka kerta kun ulkoista sähköä myös käytettiin. Kalajoki on todella mieletön paikka rantoineen, kelikin sattui mitä parhain ja oli hienot puitteet grillata nahkaa ja käydä särkillä kiertelemässä.

Auton ikkunasta näkyi hiekkaranta ja suoraan merelle. Paljon makeampi ei voi näköala olla aamulla herätessä.

Hiekkasärkät ovat noin kolmen ja puolen kilometrin mittainen laaja hiekkasärkkien ja -rantojen muodostama alue. Alueelle on tyypillistä myös rantojen kohoamisilmiö, joka on Pohjanmaan rannikolla voimakkainta Suomessa.

Kalajoella oli väkeä suhteellisen paljon, mutta leirintäalueella sitä ei huomannut. Suihkuja ja oheistiloja oli riittämiin. Kalajoella on myös paljon erilaisia ruokapaikkoja missä käytiinkin safkailemassa, mutta kun ei olla ruokabloggaajia niin ei niistä sen enempää.

Kalajoki on yksi niitä paikkoja missä kannattaa käydä sama millä liikkuu. On hotelleja ja mökkejä, jokaisen makuun varmasti tapa yöpyä. Lue lisää vaikkapa tosta: kalajokicamping.fi

Raahe

Kalajoelta matka jatkui Raaheen, täällä ei ehkä sen kummempaa näkemistä, mutta aikanaan täällä asuttiin niin käväistiin syömässä pizzat, moikkaamassa pikaiseen ex-kollegaa ja jatkettiin matkaa.

Mutta sen verran knoppitietoa, että tossa Raahessa merenrannassa olevassa museossa on maailman vanhinta sukelluspuku, ”vanha herra”.

Wanha herra on maailman vanhin säilynyt sukelluspuku ja samalla Raahen museon kokoelmien tunnetuin ja arvokkain kohde. Se on valmistettu vasikannahasta 1700-luvulla, ja sen alkuperä on tuntematon. Jalka- ja käsiosat muistuttavat perinteisiä suomalaisia pieksuja ja kintaita, joten puvun suomalainen alkuperä ei ole poissuljettu. Pukua on aikanaan käytetty lyhyissä vedenalaistöissä kuten purjealuksen pohjan tarkistamisessa. Sen lahjoitti Raahen museolle kapteeni Johan Leufstadius (1829–1906), kokenut merenkävijä, kauppias ja purjealuksen omistaja. Puku on aiemmin ollut näyttelylainassa useissa ulkomaisissa näyttelyissä, mutta nykyisin sitä ei enää liikutella vaurioitumisen välttämiseksi.

Raahen museon konservaattori valmisti vuonna 1988 puvusta kopion, ”Nuoren herran”, käyttäen samoja menetelmiä ja materiaaleja kuin mitä 1700-luvulla oli tarjolla. Tällä kaksoiskappaleella on tehty koesukelluksia ja puvun on todettu olevan täysin merikelpoinen. Puvulle hankittiin julkisuutta tekemällä televisioteatterille viihdeohjelma, jossa Nuori herra oli viikonlopun ajan naispuolisen museovirkailijan kavaljeerina. Puvun sisällä hikoili vuoron perään kolmekin miespuolista museolaista.

Eli jos vasikannahkaiset sukelluspuvut ovat lähellä sydäntäsi, sen löydät tuolta!

Raahessa olisi voinut olla pidempäänkin, mutta keli muuttui sateiseksi niin päätettiin nostaa kytkintä. Varsinaisesti suuntaa ei tarkkaan ollut, mutta muistin edellisviikolla jonkin kaverini somessa olleen Suomen keskipisteen, joten ajateltiin että käydään katsomassa.

Suunta siis kohti nelostietä!

Uljuan tekojärvi

Matkalla vaimo Googlaili vähän mitä voisi olla tulossa. Kartasta katsottiin aina lähinnä se, onko vettä. Joko järveä tai jokea jos sisämaahan nyt ei merta saada.

Suunnaksi valikoitui Uljuan tekojärvi, jossa ensin käytiin katsomassa virallisella parkkiksella. Se oli jees, mutta ei suoraan houkutellut yöpymään. Niinpä ajettiin järven reunalla olevalla grillipaikalle, josta löytyi todellinen helmi yöpymiseen. Aivan mielettömät puitteet ja taas saatiin olla ihan kaksistaan.

Sanotaan että karavaanarit ovat sosiaalisia, mutta se ei ihan suoraan ole mitä haemme. Omaa rauhaa kaksistaan mieluummin.

Auto parkkiin ja tässä eka kertaa päästiin kokeilemaan myös näitä kiiloja, jotta auto saatiin suoraan. Parilla pompulla veteen jos niin halusi. Itikoita oli muuten sitten ihan omiksi tarpeiksi.

Tämä kuva lienee jonkinlainen malliesimerkki Suomen kesäillasta ja kivasta paikasta istua ja jutella.

Uljuan tekojärvi kun jäi taakse, oli se keskipiste sitten käytävä katsomassa. Se oli btw ihan ton altaan liki, about 10km ehkä. Siinäpä se.

Keskisen kyläkauppa

Kuulemma ei ole karavaanari eikä mikään, jos ei käy kyläkaupan leirintäalueella. Noh, ehkä ei olla muutenkaan, mutta nokka kohti Tuuria. Näin kapitalistina pitää kyllä Vesalle nostaa hattua. Melkoisen setin on rakentanut jollain mittapuulla kuitenkin keskelle ei mitään. Taisi olla 600 vaunupaikkaa ja ihan hirveä kuhina. Väkeä kuin pipoa mutta silti suhteellisen rauhallista.

Ja jos jossain on mahdollista nähdä livenä F40 ja muita autokarkkeja, niin käyn kyllä katsomassa. Tyylikäs kokoelma kaiken kaikkiaan. Isot pisteet kyläkaupalle ulkosalista, jossa pieni jumppa käytiin tekemässä.

Kyläkaupassa käytiin pyörimässä ja ostamassa safkat. Varmasti oman kappaleensa saisi siitäkin kirjoitettua, mutta tässäkään se ei ole ehkä blogin tarkoitus. Sanotaan nyt silti, että todella vahvasti käymisen arvoinen paikka. Paljon kaikkea.

Mutta tännekään ei tultu jäädäkseen, vaan suunta kohti Tamperetta ja Tampereen keskustaa.

Haluttiin vähän erikoisempi kaupunki ja varsinkin sellainen mikä ei ole ollut koskaan Suomen pääkaupunki, kuten kotikaupunkimme Turku on ollut. Siksi suunnaksi valikoitui aina niin eksoottinen Tampere. Toi kummallinen makkaran kaupunki.

Tampere

Tampereella on toki tullut pyörittyä, mutta näin isolla autolla ei parkkipaikkaa ihan kaikkialta saanutkaan. Niinpä katsottiin rauhallinen katu Tammelan torin liki ja pistettiin auto parkkiin. Kunhan parkkeeraa sääntöjen mukaan eikä nyt kadulle levitä pöytiä, mikään ei estä nukkumasta keskellä kaupunkia. Pienet kokkailut; jotenkin muuten autossa tehty safka maistuu aina retkisafkalle, mikä tuo oman kivan lisänsä.

Kävellen sitten tästä Tamperetta katsomaan. Meillä on kaikilla reissuilla ollut yksi mittareista mojito, drinkki mistä kumpikin tykkää. Yksi kaupungin ja ravintoloiden tason mittari on millaisen mojiton sieltä saa. Tampere suoriutui itseasiassa ihan hyvin. Ja Moro bar uudehkon hotellin ylhäällä tarjoilee hienot näköalat on kaupungin ylle, mikä ei ole koskaan ollut Suomen pääkaupunki.

Kerrottakoon kuvasta kuitenkin että mojito ja musta makkara nautittiin erikseen.

Kaupunkiparkkeja olisi voinut kokeilla jossain muuallakin, pääsee nopeasti omaan rauhaan ja takaisin kaupungin villinään mikäli näin haluaa.

Uimapaussi

Pohdittiin vaihtoehto olisiko Nuutajärvellä ollut sopivaa parkkipaikkaa, sellaista ei löytynyt mutta vilvoittava uinti on aina silti paikallaan. En itsekään muista, koska olisi viikon sisään tullut näin paljon uitua.

Köyliönjärvi

Viikko alkoi olla lopuillaan ja ajateltiin että viimeinen yö ollaan jossain suhteellisen liki Turkua, jotta aamusta on helppo siivota auto ja palauttaa se siistinä ajallaan pois. Mutta yksi yö oli vielä ja mietittiin mikä se olisi. Vaatimus oli että puskaparkki, ei leirintäalue. Käytiin katsomassa Säkylän kalasatamaa, joka oli itseasiassa todella kivan näköinen paikka, mutta liikaa väkeä ja paljon lapsia. Eihän mulla lapsia vastaan mitään ole, itsekin olin junnuna, kuten Kyösti Pöysti Pasilassa sanoi, mutta haettiin rauhallista paikkaa.

Lähdettiin Säkylästä kaupan kautta pois ajatuksena katsoa väliltä jotain. Sitten huomattiin Köyliönjärven kyltti, sinne siis.

Ihan totaalisen täydellinen paikka viimeiseksi yöksi.

Köyliönjärvestä tulee aina mieleen kun kuulustelin aikanaan poikaa ala-asteella kokeisiin, kysyin häneltä:

”mitä piispalle ja Lallille oikein kävi”.
Noh, poika mietti ja totesi.
”Se piispa tuli pyöriin Lallin kämpille, söi kaikki safkat ja sitten vain lähti menemään, siitä se Lalli hermostui”

Mutta todella hieno ranta ja mielettömän lämmintä vettä.

Ja eipä ole parempaa paikkaa dinnerille kuin tollainen oma rauhallinen ranta.

Viikon speksit

• 1575km
• Paljon kokemuksia
• Paljon kivoja muistoja
• Vaikka lomalla oltiin, muistutus siitä että nykytyötä voi tehdä mistäpäin vain.

Kenelle sitten voisi suositella?

Me emme ole karavaanareita, emmekä autoa ostamassa. Mutta tälläisen vuokraaminen on todella helppo tapa kokeilla ja kierrellä. Autoa varatessa ei kannata pihistellä, vaan ottaa auto jonka kanssa voi oikeasti olla parkissa ilman ulkopuolista sähköä tai vastaavaa.

Paljon avointa mieltä mukaan. Jos et tule kotonakaan puolisosi kanssa toimeen älkää lähtekö. Itse taas koen että puoliso on parasta mahdollista seuraa ja viikko oli äärimmäisen hieno. Mutta seuraava reissu on hänen kanssaan lentäen, syksyllä tulossa juttua etäilystä lämpimässä.

Kiva kun luit loppuun asti. Jos haluat meidät johonkin vierailemaan tai jotain muuta yhteistyötä, ota matalalla kynnyksellä yhteyttä ja kysy lisää.