Asuntoautolla Suomessa

Aika usein reissut suuntautuvat rajojen ulkopuolelle, mutta tälle kesää ajateltiin kokeilla myös asuntoauton kanssa matkailua. Ajatus on kiehtonut; sanovat, että näin näkee spontaanisti erilaisia paikkoja.

Mistä alkuun

Asuntoautoja saa vuokrattua suhteellisen helposti. Skaala on sitten laaja, niin hinnoissa kuin autojen laadussa. Mutta tällä kesää on ollut vuokraajan markkinat, joten niillä mennään mitä on. Emmekä ota tässä hintoihin kantaa muutoinkaan. Mutta 700-1400€ välillä näkyi viikon hinnat pyörivän.

Autoissa on kaasuliesi ja kaasulla toimiva jääkaappi, joten parkissa voisi olla myös leirintäalueiden ulkopuolella. Tarkoituksena oli kokeilla kumpaakin mallia yöpymiseen.

Kun auto oli ajallaan vuokrattu, pohdittiin pitkään mihin mentäisiin. Lopulta ei saatu ihan valmista aikaan ja lähdettiin Turusta sillä kulmalla, että katsellaan matkan varrella mihin mennään. Päätös osoittautui todella oikeaksi.

Turusta matkaan

Turusta suunnattiin kohti Itä-Suomea, ajatuksena pohtia päivän mittaan mihin ajellaan. Tarkoitus kuitenkin niin, ettei tule marathon-matkaa, vaan ehditään katsella paikkoja. Ensimmäiseksi pysähdykseksi valikoitui Messilä Camping lähellä Lahtea. Ehdittiin käydä tankkailemassa ruokaa vaunuun ja tutustua vähän laitteeseen tarkemmin.

Leirintäalueella parkkiin ja leiri pystyyn. Sellainen huomio AirBnb-matkailijalle, että leirintäalueiden hinnat ovat 20-40€ yö. Halpaa, mutta silti kulu kaiken muun lisäksi. Toki leirintäalueilla saa tyhjentää auton WC:n ja tankata kirkasta vettä mukaan.

Leiri pystyssä katsottiin, että mitä naapurit tekevät: kaikki istuvat omissa oloissaan olutta juoden, check. Olut kylmästä ja pihaan istumaan. Itseasiassa ajateltiin ovatko huhut ylisosiaalisista karavaanareista totta. Mutta ei ole; tien päällä jokainen morjenstaa, mutta leirintäalueilla ollaan aika omissa oloissaan.

Messilä meni vähän tutustuessa hommaan, autossa kokkailua ja aamulla suihkun kautta kohti uusia seikkailuja. Pienen miettimisen jälkeen suunnaksi valikoitui Lappeenranta.

Lappeenranta

Lappeenrannassa laitettiin auto rantaan parkkiin, safkat tulille ja sen jälkeen kaupunkia ihmettelemään.

Ehkä yksi hienoimpia juttuja kierrellessä asuntoauton kanssa on omavaraisuus. Voi pysähtyä melkein mihin vain, tehdä safkat ja jatkaa matkaa. Varsinkin reppureissaamisen tai moottoripyörän kanssa kulkeneena tuntuu juhlavalta kun saa paljon tavaraa mukaan.

Lappeenrannassa ajateltiin risteilyä, mutta ei saatu aikatauluja sopimaan järkevästi joten se jäi väliin. Vähän harmittaa, mutta jäipä jotain kokeilemista seuraavallekin kerralle.

Lappeenrannassa myös näkemisen arvoinen paikka on Linnoitus.

Lappeenrannan linnoitus on arvokas osa niin suomalaisten, venäläisten kuin ruotsalaistenkin yhteistä kulttuuriperintöä ja kuuluu Linnasta-linnaan -kulttuurimatkailuketjuun. Rakennuksista vanhimmat, kuten pääportin vartiorakennus eli nykyinen Ratsuväkimuseo, nykyiset Etelä-Karjalan taidemuseon rakennukset, ortodoksinen kirkko ja Komendantin talo, ovat 1700-luvun viimeisiltä vuosikymmeniltä. Pääosa puurakennuksista on 1800-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta ja tiiliset sotilaskasarmit 1900-luvun alkupuolelta.

Saimaan kanava

Saimaan Kanava olisi ollut tyylikästä tsekata risteilyltä käsin, mutta tosiaan aikatauluja ei saatu sopimaan ja se siirtyi seuraavaan kertaan. Pieni stoppi käytiin kuitenkin auton kanssa ottamassa.

Parikkalan patsaspuisto

Tämä oli ehkä reissun odotetuimpia kohtia, olen katsellut kuvia tästä oudosta puistosta.

Parikkalan patsaspuisto on ITE-taiteilija Veijo Rönkkösen perustama veistospuisto Parikkalassa, Etelä-Karjalassa. Ensimmäinen Rönkkösen tekemä varsinainen veistos oli betonista vuonna 1961 valettu ”Irvikuvamainen mies”. Seuraavana vuonna eli 1962 syntyivät ”Kaislahametyttö”, ”Käärmeentappaja” ja ”Reikäenkeli”. Patsaita syntyi vuosien mittaan niin, että niistä muodostui kokonainen puisto, viimeisenä kesänäkin 15 patsasta.

Parikkalan Patsaspuisto Parikkalan Koitsanlahdessa aivan Valtatie 6:n vieressä noin 50 km Imatralta pohjoiseen. Parikkalan keskustaan on matkaa 8 km. 

Keli puistossa vieraillessa oli kirkas ja aurinkoinen, niin lomalla pitääkin, mutta kuvien osalta olisi saanut olla tunti pilvistä niin olisi saanut taltioitua kuvat vähän synkempään sävyyn.

Todella hienoja teoksia, patsailla on tekohampaita, lasisilmiä ja muutenkin ovat omalla tavallaan hyytävän hienoja.

Patsaita on todella paljon ja niiden yksityiskohtia katsellessa saa helposti menemään pari tuntia aikaa.

Tälle kohteelle äärimmäisen vahva suositus!

• 

• 

• 

Heittämällä reissun hienoimpia fiiliksiä

Ajelimme Parikkalan Patsaspuistolta poispäin, kun tehtiin spontaani mutka ajaen Simpelejärven rantaa. Järven rantaa mukaileva tie tarjoili todella makeat näköalat. Nälkä kurni, joten auto parkkiin, hernekeitot liedelle ja lounas auton vieressä P-paikalla.

Tälläiset jutut kyllä tukevat asuntoautolla matkustamista. Olihan viimeisen päälle, keli, seura safka ja maisemat.

Los Punkaharjus

Punkaharjulle mennessä alkoi tulla mieleen, että nyt pitäisi olla moottoripyörä alla. Aivan mielettömän hienoja teitä, kauniita maisemia harjujen päällä. Olisi makea ajaa moottoripyörän kanssa fiilistellen. Mutta nyt mentiin lasikuituisella kopilla.

Saimi Hoyerin pitämä Hotelli Punkaharju on hieno nähtävyys. Olisi valikoitunut ehdottomasti kohteeksi majoittua, jos olisi ollut prätkä alla.

Majoitus Punkaharjulla

Punkaharju Resort valikoitui sopivan sijannin vuoksi seuraavaksi majoituspaikaksi. Tarkoitus kun oli ehtiä viettää aikaa myös kohteissa, istuen ja Suomen kesästä nautiskellen.

Ja ihan jatkuvasti ei jaksa kokkailla autossa, joten leirintäalueidenkin palveluita piti välillä testailla.

Savonlinnaan

Punkaharjulta suuntana taas oli Savonlinna. Talven lomareissulla ajettiin tästä ohi ja päätettiin että Olavinlinna pitää käydä katsomassa.

Olavinlinna on 1400-luvulla rakennettu linna, joka sijaitsee Savonlinnassa veden ympäröimässä kalliosaaressa Haukiveden ja Pihlajaveden yhdistävässä Kyrönsalmessa. Linnasta on aikaisemmin käytetty myös nimiä Savon linna ja Uusilinna (ruots.Nyslott, joka on edelleen Savonlinnan kaupungin nimi ruotsiksi).

Eikä siinä, hieno pytinki kaikkinensa.

Linnan neito oli myös mestoilla, qma.

Monien mahdollisuuksien koti vesistön äärellä.

Savonlinnan tori

Savonlinnassa ei isommin pyöritty, mutta joku viisas on joskus sanonut, että jos joka kaupungista haluaa jotain käydä katsomassa niin se on tori.

Siellä paikalliset herkut naamariin, tässä kohtaa se oli lörtsy.

Mikkeli

Mikkelissä käytiin katsomassa vähän eksoottisempaa nähtävyyttä, käväistiin alkossa. Sanovat että kunnon karavanaarit ovat lootaviinin ystäviä. Ostettiin siis hanaviiniä.

Mikkeli on Suomen kaupunki ja Etelä-Savon maakuntakeskus, joka sijaitsee Saimaan luoteisrannalla Etelä-Savon maakunnassa.

Kaupungissa asuu 52 530 henkilöä, ja sen pinta-ala on 3 229,57 km², josta 681,38 km² on vesistöjä. Järviä ja lampia kaupungissa on noin 700. Väestötiheys on 20,6 asukasta/km². Keskustaajaman ja siihen välittömästi liittyvien Rantakylän ja Moisio-Tuukkalan alueiden ulkopuolella tiheämmin asuttuja alueita ovat Anttolan ja Ristiinan entisten kuntien kirkonkylät, Otavan taajama ja Haukivuoren Asemankylä.

Mikkelin muut nähtävyydet jäivät ruokailun ohella vähän ohuiksi. Tässä kohtaa jo pitkä päivä ehkä vähän ramaisi.

Mikkelistä suuntana Lakeistenranta camping. Matkalla tosin jälleen niitä aikatauluttoman roadtrippaamisen hyviä puolia. Kata bongasi viinitilan, ajeltiin ohi mutta pikainen Googlaus kertoi sen olevan auki.

U-käännös ja piiskattiin lasikuituliiteri uuteen laukkaan.

Ollinmäen viinitila sijaitsee luonnonkauniissa etelä-savolaisessa maisemassa Anttolassa. Tilalla on harjoitettu puutarhaviljelyä jo 1920-luvulta alkaen.

Marjojen ja hedelmien käyttökokemuksen ja osaamisen pohjalta lähdimme kehittämään 1990-luvulla oman puutarhamme marjoihin ja hedelmiin perustuvaa viinintuotantoa ja haimme tukea ammattiosaamiseemme Keski-Euroopasta, jossa on pitkät perinteet marjaviinien valmistuksesta. Tilan nykyinen isäntäpari Sirpa ja Jukka Villanen jatkavat perinteitä jalostamalla marjat tilaviineiksi, likööreiksi ja viinoiksi. Tuotevalikoimaamme kuuluvat tänä päivänä mm. erilaiset viinit, liköörit ja tisleet, ja tuotevalikoima laajenee jatkuvasti kehitystyön tuloksena.
Pitkä kehitystyö on palkittu mm. Suomen Viiniyrittäjät ry:n viinikilpailuissa, joissa tilaviinimme ovat menestyneet voitokkaasti.

Mukaan tarttui Ruhtinatar-kuohuviini joka kelpasi pitkän päivän jälkeen. Tilalla oli tarjolla myös pieni tasting-menu, mutta autolla liikkuessa ei oikein onnistunut.

Tälläiset pienet persoonalliset viinitilat ovat ehdottomasti yksi kotimaanmatkailun helmi.

Lakeistenranta camping

Kotimaisen skumpan maistelupaikaksi valikoitui Lakeistenranta camping Mikkelin Anttolassa. Viinitila oli rivakan kivenheiton päässä.

Leirintäalueet ovat hyvinkin erilaisia, mutta se tekee oman kivan vaihtelunsa hommaan. Illalla grillikatoksessa skumppa huiviin ja rauhallinen ”koti-ilta”. Uimaranta oli hyvin hoidettu ja vesikin kuulemma lämmintä.

Jyväskylään palaveeraamaan

Jokaiselle jotain, Jyväskylässä oli käsityöliike, jonka rouva halusi nähdä. Puskaparkissa safkat ja vaimo lähti ostoksille. Itse jäin hoitamaan työasioita autolle. Chilli ympäristö ja asiat hoituivat.

Taas ehkä yksi niitä asuntoauton hyviä puolia, tietokone tarpeineen mahtuu hyvin mukaan ja näin juuri esim. työasioiden hoito helpottuu.

Ja ne rouvan ostokset.

Muutoin visiitti Jyväskylään oli aika nopea. Olen sen verran paljon työasioissa ravannut, että kaupunki on koluttu jo aikaisemmin läpi.

Mutta mitäs sitten, pohdittiin mihin suunnattaisiin. Kunnes muistettiin Jyväskylässä asuva kollega, joka oli Huutokauppakeisarin ohjelmassa joskus.

Pikainen Googlaus, Hirvaskangas oli aika liki joten liiteri kohden huutokauppaa. Homma oli yllätys väkimäärältään, väkeä oli kuin sitä kuuluisaa pipoa ja autoja tolkuttomasti. Yllätys oli miten syrjässä paikka oli, mutta silti väkeä riitti.

Kuten kuvasta näkyy väkeä riitti. Ja ei kai tälläisestä spektaakkelista voi lähteä tyhjin käsin.

Ja ei, sukunimeni ei ole Koivisto. Mutta onpa nyt sitten ainakin speciaali muisto reissusta.

Korpilahden vierasvenesatama

Seuraava etappi oli tarkoitus olla puskaparkissa, eli jossain ilman leirintäalueen palveluita. Vettä oli tankattu ja safkaa riittävästi.

Verkosta löytyy paljon sivustoja mistä voi katsoa suositellun puskaparkin. Korpilahden vierasvenesatama oli saanut useita kehuja. Se oli huutokaupalta reilu tunnin ajon päässä joten suunta sinne.

Maisema oli viimeisen päälle

Minun vuoro kokata joten vuorossa oli nopeaa ruoanlaittoa.

Makkara, paahtoleivät ja kananmuna aineksina niin epäonnistuminen on vaikeaa. Vielä kun eväät syö vähän nälissään pitkän päivän jälkeen niin kyllä maistuu. Toki aina se ulkona syömisen tuoma lisä parantaa kokemusta.

Päälle valkoviiniä hyvässä seurassa. Aika makea kesäpäivä taas kerran.

Tampere

Loppupyrähdys sitten Tampereen kautta Suomen järjestyksessään ensimmäiseen pääkaupunkiin Turkuun. Jos vähän myös ynnätään niitä plussia ja miinuksia niin asuntoauton kanssa ei saa olla kiire.

Moottoripyörällä pääasiassa liikkuvana suorituskyvyn puute voi tulla yllätyksenä.

Tampereella sitten pakollinen Laukontorin mustamakkara. Myönnetään nyt turkulaisena, onhan se ihan hyvää.

Laukontori kuuluu myös niihin pakollisiin toreihin, mikä jokaisessa kaupungissa kannattaa käydä katsomassa.

Hieno viikko

Kaikki loppuu aikanaan ja viikko on paketissa. Oli hieno kierros, vertailukohtana voisi alkuun vaikka pitää edellisvuoden vastaavaa viikkoa moottoripyörällä, klik klik!

Tavaraa mahtui mukaan enemmän ja sen puolesta oli ihan omanlaisensa vapaus. Viime kesän reissulla oli myös hellekelit, joten nyt oli kiva matkustaa viileässä autossa shortseissa mustan nahkapuvun sijasta.

Tuleeko meille asuntoauto – ei tule.

Viikko oli kiva ja joskus pidemmälle vaikkapa Italian reissulle voisin vuokrata, mutta varsinainen polte ei herännyt. Ehkä se meidän tapa matkustaa on lentää eksoottisiin kohteisiin ja katsella siellä paikkoja. Suomi on aika pian kierretty ja itse kaipaamme sitä, että jokusen tunnin lennon jälkeen on kokonaan eri kulttuurin ja maiseman parissa.

Mutta kokemus oli hieno ja suosittelemme jokaista vähänkään kiinnostunutta kokeilemaan.